Eestin raskasvetohevosen säilytys- ja jalostusohjelma vahvistettiin Eestin Hevoskasvattajain Liiton (Eesti Hobusekasvatajate Selts, EHS) yleiskokouksessa 07.03.2003. Täydennykset ja muutokset eestin raskasvetohevosen säilytys- ja jalostusohjelmaan hyväksyttiin EHS:n yleiskokouksessa 16.04.2004 Tarttossa ja 18.04.2008 Vana-Võidussa.

1 § Oikeudelliset perusteet

Oikeudelliset perusteet eestin raskasvetohevosten säilytys- ja jalostusohjelmaan (jatkossa ohjelma) ovat:
- Euroopan yhteisön määräykset ja direktiivit, mitkä koskevat hevoskasvatusta ja rotujen säilyttämistä;
- Eestin Tasavallan laki maatalouseläinten jalostuksesta ja siihen liittyvät oikeusaktit.

2 § Yleistä

2.1. Ohjelma koskee kaikkia keinoja, jotka ovat tarpeen eestin raskasvetohevosen genofondin säilyttämisessä ja jalostuksessa.

2.2. Ohjelmaan kuuluvat kaikki hevoset, jotka on kannettu eestin raskasvetohevosen kantakirjaan ja niiden jälkeläiset.

2.3. Rotuun kuului 204 hevosta 01.01.2008.

2.4. Ohjelma käsittää vuodet 2003-2010.

3 § Säilyttämisen ja rodunjalostuksen tavoitteet

3.1. Tavoitteena on säilyttää eestin raskasvetohevonen ja saavuttaa jalostustyön tuloksena monipuolisten käyttöominaisuuksien työhevonen, joka vastaa paikallisia luonnonvaatimuksia ja taloudellisia vaatimuksia. Eestin raskasvetohevonen on vahvarakenteinen, tanakka kylmäverinen hevonen, jolla on hyvin kehittynyt lihaksisto ja vahva luusto. Rodun rakenteen säilyttämiseksi käytetään linja- ja sukusiitosta. Rodun rakenne on tarpeen, jotta säilytettäisiin ja luotaisiin genotyypiltään erilaisia ryhmiä, mika on lähtökohta rodun säilymiselle. Pääasiallinen jalostusmenetelmä on puhdassiitos, jolla pyritään haluttujen ominaisuuksien vakiinnuttamiseen käyttämällä hyväksyttyjä siitosoreja ja kohtuullista sukusiitosta. Jalostusmenetelmänä on sallittu käyttää kertaluontoista risteyttämistä genofondin rikastamiseksi ja sukusiitoksen haittojen välttämiseksi vastaavasti asetukselle PLAS §3(5) ja §11(1).

3.2. Valintakriteerit:
- polveutuminen
- tyyppi ja ulkonäkö
- liikkeet
- sisäiset ominaisuudet (terveys, sopeutuvuus, rehunkäyttökyky, luonne, temperamentti, työ- ja jalostuskyky)
- työ- ja jalostuskyvyn kontrolli

3.3 Polveutuminen. Sukulaisrodut
Ohjelmaan osallistuvien hevosten polveutumisen perusteeksi on otettu eestin raskasvetohevosten ensimmäiseen kantakirjaan (Eestin Ardennien kantakirja) kannetut hevoset ja niiden jälkeläiset. Tavoitteellisella jalostuksella ja polveutumisella yhteisistä vanhemmista saavutetaan polveutumisen yhtenäisyys. Parien valinnalla huolehditaan rotutyypin pysyvyydestä.

Sukulaisrotuja ovat ruotsin ardenni, belgian ardenni, neuvostoliiton raskastyöhevonen ja liettuan raskastyöhevonen.

3.4. Tyyppi ja rakenne
Tyyppi: huomiotaherättävän hyvä, sopusuhtaisen suurikokoinen kylmäverihevonen. Sukupuolitunnukset ovat ilmeikkäästi kehittyneet (tamma- ja orityypit); eestin raskasvetohevosen pitää ilmentää tiivistä ja vahvaa rakennetta, hyvää aineenvaihduntaa, kestävyyttä ja työkykyä. Toivottua on erittäin hyväluonteinen, tasapainoisen temperamentin ja hyvät liikkeet omaava hevonen.

Suositeltavat mitat:
Orit - säkäkorkeus 161-171 cm, etusäären ympärys 23,0-25,0 cm.
Tammat - säkäkorkeus 158-168 cm, etusäären ympärys 21,5-23,5 cm.

Toivottuja ja ei-toivottuja rakenneominaisuuksia ovat:

Pää:
Toivottavaa: sopusuhtainen, leveä otsa, suora profiili, ilmeikäs, ystävälliset silmät, keskimääräisen kokoiset korvat ja laaja leukaperien väli.
Ei-toivottavaa: ilmeetön, suuri kyömypää, pienet ja välinpitämättömät silmät, ahdas leukaperien väli.

Kaula:
Toivottua: pituudeltaan keskimääräinen, vahva ja lihaksikas. Tuuhea harja.
Ei-toivottua: lyhyt, lihaksistoltaan puutteellinen tai liian matalalle asettuva kaula.

Säkä:
Toivottua: pituudeltaan ja korkeudeltaan keskimääräinen.
Ei-toivottua: lyhyt tai matala säkä.

Lapa:
Toivottua: pituudeltaan keskimääräinen, hyvälihaksinen ja säkään hyvin liittyvä. Keskimääräisen pitkät lapaluut ja olkavarret.
Ei-toivottua: lyhyet lapaluut ja olkavarret.

RInta:
Toivottua: syvä, laaja, kaareutuva rintakehä
Ei-toivottua: ahdas, kapea rintakehä

Rungon muoto:
Toivottua: suorakaiteen muotoinen runko, toisiinsa hyvin liittyvät etu-, keski- ja takaosa. Selkä suora ja pituudeltaan keskimääräinen. Lanne lyhyt. Vakolautanen, pituudeltaan keskimääräinen, leveä ja lihaksikas.
Ei-toivottua: hyvin lyhyt tai hyvin pitkä runko. Heikko, notkolla oleva tai käyrä lanne. Lautanen hyvin jyrkkä, heikkolihaksinen.

Jalat:
Toivottua: vahvat, hyvin kehittyneet nivelet, pituudeltaan keskimääräiset vuohiset, rodulle ominainen vuohistupsu. Säännölliset ja vahvaseinämäiset kaviot.
Ei-toivottua: heikkoniveliset jalat, edestä sapelijalkainen tai kokkapolvinen. Supistunut etusääri; lyhyt, pysty tai vento vuohinen. Takana suora tai käyrä kinner. Länkisäärinen tai pihtikinttuinen.

3.5. Liikkeet
Eestin raskasvetohevosen liikkumisen tulee olla jouduttavaa, avaraa, askelpituus vähintään keskimääräinen. Jalkojen liikkeet suuntautuvat suoraan ja eteenpäin.
Ei-toivottua on lyhyt, sidottu, hyvin matala, epäsäännöllinen, hivuttava käynti tai ravi.

3.6. Työkyky, temperamentti, terveys ja käyttömahdollisuudet
Toivottua on kestävä ja vetokykyinen, monipuolisten käyttöominaisuuksien hevonen, luonteeltaan ystävällinen. Temperamentiltaan energinen, kuitenkin tasapainoinen, rohkea, hyvin ohjattava ja hallittava hevonen.
Ei-toivottua on vastahakoiset, hermostuneet ja vihaiset hevoset.

Eestin raskasvetohevosella tulee olla hyvä terveys, hyvä rehunkäyttökyky, hyvä tiinehtyvyys ja sen tulee olla ilman perinnöllisiä vikoja. Pääasialliset käyttöalat: pelto- ja metsätyöt, monipuolinen käyttö turismissa, harrastehevosena, tapahtumissa ratsuna tai valjakkohevosena.

3.7. Työ- ja jalostuskyky
Eestin raskasvetohevosen työ- ja jalostusominaisuuksien arvostelu tapahtuu työ- ja jalostuskyvyn testien pohjalta, joita ovat:
- varsojen ja nuorten hevosten arvostelu
- orien arvostelu, merkintä kantakirjaan ja orinäyttelyt
- tammojen arvostelu, merkintä kantakirjaan ja tammanäyttelyt
- orien ja tammojen työkyvyn kokeet
- urheilutulokset ( esim. valjakkoajo)
Testien ja näyttelyiden tulokset pätevät, kun niissä on noudatettu testien ja näyttelyiden voimassaolevaa ohjeistusta ja sääntöjä.

3.8. Orin arvostelu
Arvostelu on EHS:n päätös orin siitoskäytöstä säilytysohjelmassa. Arvostelun suorittaa arvostelulautakunta (hindamiskomisjon).
Jotta ori voidaan arvostella, on seuraavien vaatimusten täytyttävä:
- ikä vähintään 2 vuotta
- polveutumisen tulee vastata kantakirjaan merkitsemisen vaatimuksia
- hevosella on oltava tunnistamisasiakirja (passi, rekisteritodistus)
- ennen arvostelua on varmistuttava orin "henkilöllisyydestä)
- ei saa olla terveysongelmia, jotka huonontavat siitosarvoa. Orilla ei saa olla hampaiden tai kivesten
epämuodostumia, vinoa häntää tai tehtynä runkoa korjaavia leikkauksia.

Arvostelupäätös on:
- tunnustettu
- ei-tunnustettu
- ensin alkuun ei-tunnustettu

Päätös on "tunnustettu", kun ori on EHS:n puolelta arvosteltu valtakunnallisessa näyttelyssä/työkyvynkokeessa riittävillä tuloksilla ja polveutumisvaatimukset on täytetty.

Päätös on "ensin alkuun ei-tunnustettu", kun ori ei täytä vaatimuksia, mutta on odotettavissa, että tulevaisuudessa se vaatimukset täyttää.

Arvostelupäätös on arvostelulautakunnan julkistettava. Päätös "tunnustettu" tulee merkitä rekisteritodistukseen/passiin.

4 § Eestin raskasvetohevosen jalostushistoria

Eestin raskasvetohevonen on jalostettu paikallisen hevosen pohjalta risteyttämällä rotuun useita kertoja ardennioreja. Ensimmäiset ardennit toi 1862 Toriin akateemikko A. Middendorf. 1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua kuvaa koordinoimaton kartanonomistajien ardenniorien maahantuonti ja käyttö.

1911 perustettiin Baltian Kylmäverihevosten kasvattajain liitto (Baltimaade Külmavereliste Hobuste Kasvatajate Selts), jonka tavoitteeksi oli koordinoida ardennien jalostusta. Liiton toiminta loppui muutaman vuoden kuluttua 1. maailmansodan alkaessa.

1913 osti ryhmä Virumaan kartanonomistajia Ruotsista ardennirotuisia nuoria hevosia, jotka sijoitettiin Virumaan ja joitakin myös Harjumaan kartanoihin. Näin pantiin alulle ardennien kasvattaminen Pohjois-Eestissä. Eestin itsenäistyminen lopettin kartanonomistajien toiminnan.

1920 järjesti Eestin Tasavallan Peltotyöministeriö valtakunnallisen hevosten rekisteröinnin, jotta saataisiin selville rotumateriaalin määrä ja levinneisyys. Hevosten rekisteröintitietojen pohjalta suositti Peltotyöministeriö Eestissa jalostettavaksi kolmea hevosrotua: eestinhevosta, torinhevosta ja ardennia.

1921 perustivat ardennien kasvattajat Virumaan Hevoskasvatuksen Liiton ( Virumaa Hobusekasvatuse Selts), joka myöhemmin nimettiin Ardennien Rotuyhdistykseksi (Ardenni Hobuste Tõuselts). Rotuyhdistyksen puolesta aloitettiin ardennien kantakirjaan kantaminen ja tavoitteellistettiin ardennien jalostustyötä. Ardennien Rotuyhdistyksen toiminta loppui 2. maailmansodan aikana.

1922 tehtiin ensimmäinen ardennien rotumääritelmä ja avattiin Eestin ardennien kantakirja. Kantakirjaan merkittiin ardennin tyyppisiä 3-14-vuotiaita hevosia, joiden säkäkorkeus oli oreilla 148-164 cm, tammoilla 146-160 cm sekä etusäären ympärys oreilla vähintään 21 cm ja tammoilla 20 cm. Lisäksi arvioitiin hevosia kantakirjauksessa vielä polveutumisen, ulkonäön, liikkeiden, luonteen ja terveyden perusteella. Arvioinnille vastaavasti jaettiin hevoset I, II tai III luokkaan. Kantakirja jakaantui kahdeksi osastoksi: puhdasrotuiset hevoset (rotumerkki A) ja risteytykset (Eestin ardennin rotumerkki EA).

1922 ja 1923 kannettiin kantakirjaan 51 eestin ardennioria ja 207 tammaa. Erityisen tärkeitä rotumateriaalin tarjoamisessa olivat Ruotsista maahantuodut orit. 1913-1924 Ruotsista tuoduista oreista merkittiin kantakirjaan 1922-23 seuraavat orit: Aviso 7 A, Alenius 8 A, Lothar 9 A, Harras 19 A, Etual 38 A.

1923 ostettiin valtion tuella 2 oria Ruotsista (Orkett 45 A, Orpheus 46 A), 1 ori Hollannista (Don Juan 47 A) ja 4 oria Belgiasta (Orfroy 48 A, Tabac 49 A, Jeannot d'Aubreme 50 A, Coquet 51 A). Myös tulevina vuosina jatkui valtion tukema rotumateriaalin (orit, tammat, nuoret hevoset) tuonti, pääasiallisesti Ruotsista.

1925 lopussa kuului eestin ardennien luetteloon 15 oria. Valtion tuella ostettiin 1923-25 täydennykseksi 31 eestin ardennitammaa ja tammavarsaa.

1948 aloitti työnsä Valtiollinen Hevosten Jalostusasema (Riiklik Hobuste Tõulava). Se jatkoi ardennien kantakirjan pitämistä ja organisoi jalostustyötä kolhooseissa ja sovhooseissa.

1953 tuotiin maahan hyvien siitosorien puutteen vuoksi 10 neuvostoliiton raskastyöhevosoria Mordvan neuvostotasavallasta ja Vladimirin alueelta. Näistä oreista itsenäisen linjan muodosti Rambatan 1006 NR.

1953 elokuun 28. päivä nimettiin Eestin neuvostotasavallan maatalousministerin käskykirjeen nr. 225 mukaan eestin erdenni eestin raskasvetohevoseksi (rotumerkki ER).

1968 huhtikuun 18. päivä vahvisti Eestin Hevosrotujen Jalostusneuvosto ( Eesti Hobusetõugude Tõuaretuse Nõukogu) eestin raskasvetohevosen puhdasrotuiseksi ja lopetti tammojen kantamisen kantakirjaan erineviin osiin.

1991 jälleen itsenäistyneessä Eestissä eestin raskasvetohevosten jalostustyö siirtyi yksityisiin siittoloihin ja yksittäisten hevoskasvattajien käsiin kaikkialla Eestissä. Siitoshevosten lukumäärä väheni kriittiselle rajalle. Kantakirjan pito ja jalostustyön järjestäminen siirtyi Eestin Hevoskasvattajain Liitolle.

5 § Eestin raskasvetohevosen jalostuksen tämänhetkinen tilanne

Ohjelman perustana on eestin raskasvetohevosen populaatio alkaen Ardennien kantakirjan perustamisesta 1922 Eestissä. 01.01.2008 mennessä on kantakirjaan merkitty 6281 tammaa ja 2187 oria.

01.01.2008 oli kannan suuruun 77 kantakirjaan merkittyä tammaa ja 7 tunnustettua (lisenssioitua) siitosoria. Vuonna 2007 rekisteröitiin 30 varsan syntymä.

Siitosorit
Kuusi tunnustettua siitosoria kuuluvat neljään genealogiseen linjaan.

Ruotsista maahantuotujen ardenniorien linjat ovat:
1. Evido 1340 A - linja: jalostukseen käytössä ori Ekstron 2179 ER
2. Karat 571 A -linja: jalostukseen käytössä ori Kaspar 2173 ER, Kevin 2187 ER, Kuningas 2184 ER
3. Neptun ov Ärsta 77 A - linja: jalostukseen käytössä ori Naksur 2137 ER
4. Vallin 197 A - linja: jalostukseen käytössä ori Valmet 2186 ER

Saksasta on tuotu 1993 schleswigin kylmäverinen ori Herold 2170 ER (kuollut 15.08.2005).

Keskimääräiset mitat oreille: säkäkorkeus 163 cm, rinnan ympärys 197 cm, etusäären ympärys 24,5 cm.

Keskimääräiset mitat tammoille: säkäkorkeus 158 cm, rinnan ympärys 195 cm, etusäären ympärys 22,0 cm.

Pääasiallinen jalostusmenetelmä on puhdassiitos; voidaan käyttää myös kertaluontoista risteytystä sukulaisrotujen kanssa. Parienvalinnoissa on tavoitteena säilyttää rodulle tyypilliset ominaisuudet ja välttää sukusiitoksen mukanaan tuomia haittoja. Parienvalinnassa tulee käyttää niin yhtenäistä kuin epäyhtenäistä valintaa; kaukaisempia sukulaisia, kohtalaista tai tarvittaessa sukusiitosta. Jalostustyö tammaperheiden pohjalta oli tärkeämpää 1950-1990 -luvuilla. Nykyhetkellä tulee jokaiseen genotyyppiin kiinnittää samanvertaisesti huomioita, koska tammojen lukumäärä on rajallinen.

Värit

Perusvärit on rautias ja ruunikko, kannassa on yksittäisiä mustia ja päistärikköjä.

Terveys

Eestin raskasvetohevosen terveys on hyvä. Hevosten keskimääräinen elinikä ulottuu normaaleissa pito-olosuhteissa 22-25 vuoteen. Hevosten eliniän lyhenemistä ei ole todistettu tapahtuneen. Tiinehtyvyys on tyydyttävä. Siitostammat ovat kykeneviä varsomaan vuosittain ja antamaan elinvoimaisia varsoja, mutta tammojen tiinehtyvyydessä on ongelmia. Tasapainoinen ruokinta, hyvät pito-olosuhteet ja liikunnan takaaminen parantavat tiinehtyvyyttä.

Sisäsiitoksen ongelmien välttämiseksi tulee:
- laajentaa rodun levinneisyyttä Koillis-Eestistä koko Eestiin
- muodostaa uusia roturyhmiä koko Eestissä
- synnyttää uusia jalostuslinjoja sukulaisrotujen käytön tuloksena
- pakastaa spermaa ja pidentää orien jalostukseenkäyttöaikaa; pakastaa ja säilyttää vähän levinneiden
genotyyppien tammojen alkioita.

Erityisohjelma:

Tässä esitetyn ohjelman puitteissa on luvattu erityisohjelmana eestin raskasvetohevosen jalostuksessa käyttää vladimirin rotuista oria Vezdehod 2182 ER, tavoitteena on parantaa rodun liikkeitä ja atraktiivisuutta. Käyttörajoitus: vuosittain astutettavien tammojen lukumäärästä korkeintaan 25% kolmen vuoden kuluessa. Erityisohjelma on loppunut vuonna 2007.

Säilytysohjelman taloudelliset menetelmät:

Eestin raskasvetohevosten kannan säilyttämiseksi ja jalostamiseksi tulee käyttää seuraavia taloudellisia menetelmiä:

1. Siitosorien saatavuuden varmistaminen, tarvittaessa siitosorien tuonti;
2. Siitosorien jälkeläisten työ- ja jalostuskyvyn testien tukeminen;
3. Siitosorien, erityisesti vähemmän levinneiden genotyyppien edustajien pitämisen tukeminen;
4. Puhdasrotuisten varsojen tuottamisen tukeminen;
5. Sellaisten erilaisten jalostusparien valitsemisen tukeminen, mikä auttaisi takaamaan rodun säilymisen;
6. Rodun esittelyt näyttelyissä ja messuilla;
7. Koulutus- ja tiedotuspäivien järjestäminen.